”En tajunnut, että tarvitsin itsekin apua”

Joakim kasvoi maaseudulla Keski-Ruotsissa. Tulevan vaimonsa Saran hän tapasi jo varhain, kun hän oli itse 14- ja Sara 15-vuotias. Kaveripiirissä oli voimakas alkoholinjuonnin kulttuuri, ja nuoresta iästään huolimatta kumpikin joi paljon. Juominen jatkui peräti 20 vuotta, kunnes eräänä päivänä Joakimista tuntui, että hän ei kestäisi enää.

Al-Anon-J-webb

Valokuva: Mostphotos

– Tiedän, että juhlin vuosituhannen vaihdetta selvin päin mutta vaimoni ei.

Joakim kertoo ymmärtäneensä pitkään, että kaikki ei ollut niin kuin piti. Hän oli joutunut kuuntelemaan paljon tekosyitä ja valheita, eikä voinut niille mitään.

– Vaimoni ei selvinnyt työstään, hän oli jopa esimiehenä hetken aikaa. Alkoholia hän joi lähinnä viikonloppuisin. Joskus kuitenkin löysin hänet sammuneena töiden jälkeen.

He halusivat lapsia, mutta lasten saaminen ei käynyt kovin nopeasti. He olivat jo melkein luopuneet toivosta, kun Sara vihdoin tulin raskaaksi, ja vuonna 2001 heille syntyi poika. Joakim muistaa ajatelleensa, että ”nyt hänen on kai joka tapauksessa lopetettava juominen”. Sara voi huonosti puoli vuotta synnytyksen jälkeen ja joutui sairaslomalle. Hän sai hoitoa mutta jatkoi salaa juomista. Tämä tieto oli Joakimille raskas kantaa, ja silloin hän alkoi tajuta, että vaimo oli alkoholisti.

– Emme enää voineet kieltää sitä, että hänellä oli ongelmia. Ajattelin ja toivoin, että rakkauteni riittäisi hänelle syyksi lopettaa juominen.

Kun poika oli 3-vuotias, Saran työnantaja ymmärsi tilanteen ja toimitti tämän hoitokotiin. Joakim kertoo olleensa sillä hetkellä itse hajoamispisteessä.

– En enää selvinnyt, saatoin ärjäistä pojalleni pikkuasioista, kuten maidon läikyttämisestä. Minulla oli siihen aikaan valtava kontrollointitarve. Sain Saran puhaltamaan alkometriin joka päivä tarkkaillakseni häntä, ja sitten pakotin hänet ottamaan antabusia. Se ei kuitenkaan estänyt häntä juomasta vaan sai hänet vain voimaan huonommin. Se oli kuin automaattipiano, pidimme toisemme käynnissä. Oma ilkeytenihän tuki hänen väärinkäyttöään! Sara ei ollut koskaan väkivaltainen juodessaan, vaan hän nukahti. En voi sanoa muuta kuin että suhteemme oli hyvin tuhoisa.

Käännekohtana oli, kun Joakim pääsi omaisviikolle ja alkoi tuntea, miten oikeastaan itse voi. Hän haki eroa, ja he muuttivat erilleen Saran kanssa. Vähän ennen kuin eron oli määrä astua voimaan, Sara osoitti toipumisen merkkejä.

– Hoitokodin jälkeen hän oli alkanut käydä AA-kerhon tapaamisissa, ja olin itse löytänyt vastaavan omaisille tarkoitetun ryhmän, Al-Anonin.

Tukiryhmistä saamansa tuen ansiosta he uskalsivat satsata jälleen suhteeseensa eikä ero tullut koskaan voimaan.

Mitä voi tehdä päihderiippuvaisen omaisena?

– On muistettava, että et voi ratkaista väärinkäyttöongelmaa, vaan parhaassa tapauksessa voit olla tukena. Et voi kuitenkaan vaikuttaa alkoholistiin kontrolloimalla, uhkaamalla tai rakastamalla, se ei toimi. Järkevintä, mitä omainen voi tehdä, on huolehtia itsestään ja muuttaa omaa käyttäytymistään. Voit rikkoa suhteeseen vaikuttavat tuhoisat kaavat, kun et enää itse pelaa peliä. En ensin tajunnut, että myös minä tarvitsin apua. Väärinkäyttäjän omaisen on hyvä tavata muita omaisia.

Mikä on Al-Anon-ryhmän vahvuus?

– Anonymiteetti on hienoa. Olen päässyt eroon suuresta osasta häpeääni, ja nykyään jopa työtoverini tietävät, että olen mukana Al-Anonissa. Arvostan myös yhteisöllisyyttä, sillä omaisena tuntee itsensä helposti valtavan yksinäiseksi, jos ei ole voinut tai halunnut puhua kenellekään ulkopuoliselle. Al-Anon-ryhmässä voi tuntea olevansa turvassa. Opimme toisiltamme. Voi olla vaikea nähdä omia ongelmiaan, ja silloin muut voivat auttaa. Jotkut elävät alkoholistin kanssa ja päättävät jäädä suhteeseen, mutta se ei ole yhtä tuhoisaa kuin aiemmin, kun omainen tekee töitä itsensä kanssa ja näkee elämän aivan eri tavalla. Tilanteen muuttamisessa on osittain kyse valmiudesta tehdä töitä oman itsensä kanssa, osittain kontrollin höllentämisestä ja periksi antamisesta.

12 askeleen ohjelmaan päästäkseen voi joutua ylittämään kynnyksen. Jotta menetelmästä voi olla apua, on antauduttava korkeammalle voimalle, jollekin, joka on oman itsen ulkopuolella. Sitä ei kuitenkaan tarvitse määritellä perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Voi esimerkiksi uskoa luontoon, ja monet pitävät myös ryhmää tällaisena korkeampana voimana.

Mitä Al-Anon on merkinnyt sinulle?

– Valtavan paljon. Kun tilanne oli pahimmillaan, jouduin käyttämään kaikki voimani töissä selviämiseen. Käytin periaatteessa 90 prosenttia aivojen kapasiteetista ikäviin ajatuksiin, ja muistan voineeni usein pahoin useita päivä peräjälkeen. 12 askelta on hyödyllinen työkalu, jota voidaan soveltaa kaikkiin tilanteisiin ja suhteisiin. Olen saanut näistä askeleista uutta energiaa, uusia ajatuksia ja uusia kiinnostuksen kohteita – sanoisin, että olen kehittynyt myös urallani näiden askelten ansiosta. Itsetuntoni on parantunut olennaisesti, ja koen, että voin hallita elämää uudella tavalla. Ennen koin, että elämä vei minua enkä voinut vaikuttaa sen kulkuun, mutta nyt ajattelen, että voin ohjata onneani ja suhtautumistanu elämään. Tämä on ollut minulle valtava helpotus.

Huomautus: Saran nimi on muutettu.

Teksti: Emma Danielsson