”Näin merkit, mutta en halunnut nähdä niitä”

Elämä alkoholistin kanssa tarkoittaa omien tarpeiden kieltämistä ja maailman tummentumista. Tämän tietää Johanna, joka oli yhdessä Mattiasin kanssa 11 vuotta.

J-anhorig-webb

Valokuva: Emma Danielsson

Mattias ja Johanna olivat lapsuudenystäviä mutta eivät seurustelleet teini-iässä, sillä Johanna muutti toiselle paikkakunnalle. Vähitellen hän palasi Huddingeen, ja Huddinge Jazz och Blues -festivaalilla Sjödalsparkenissa hän näki Mattiasin jälleen ihmisvilinässä.

– Hän oli tukevasti humalassa, mutta en juurikaan ajatellut sitä silloin. Sehän oli kansanjuhla ja kaikki olivat pienessä sievässä ja iloisella tuulella, minäkin.

He tapasivat ulkona useita kertoja, ja vähitellen heistä tuli pari. Johanna työskenteli siihen aikaan pelinhoitajana, mikä tarkoitti, että hän oli mukana kapakkakierroksilla ja juhli paljon. Kun hän tuli raskaaksi, hän luopui vanhasta elämäntyylistä. Mattiasille se oli vaikeampaa, ja hän jatkoi juhlimista.

– Laitoin hänet seinää vasten: joko ryhdistäydyt tai häivyt. Hän todella ryhdistäytyi ja oli raittiina koko raskausajan.

Juominen jatkui

Kun Emil-poika syntyi, Mattias alkoi taas vähitellen juoda. Hän saattoi ottaa pari olutta silloin tällöin ja kuvitteli oppineensa hallitsemaan juomisen. Johannakaan ei reagoinut, sillä arki toimi suurin piirtein.

– Näin jälkikäteen tiedän nähneeni merkkejä siitä, että kaikki ei ollut kunnossa, mutta en halunnut nähdä niitä silloin.

Eräänä iltana, kun Johanna oli ollut myöhään töissä, hän tuli kotiin ja löysi pojan istumassa sänkyyn sammuneen isänsä vieressä.

– Silloin pakkasin laukun, otin Emilin mukaan ja lähdin äidin luo. Muutaman päivän kuluttua Mattias kuitenkin ylipuhui minut palaamaan, hän lupasi muuttua. Tilanne olikin parempi jonkin aikaa, aika pitkään.

Mattias oli raittiina yli vuoden, ja sinä aikana Johanna tuli jälleen raskaaksi. Sitten syntyi Elsa-tytär. Onni jäi valitettavasti lyhytaikaiseksi, sillä Mattiasissa alkoi taas näkyä juomisen merkkejä.

– Huomasin, että hän istui autossa ja joi, ennen kuin tuli sisään. Olimme myymässä asuntoamme, ja sanoin, että nyt kumpikin ostaa oman. En kuitenkaan pitänyt pintaani, vaan päädyimme ostamaan talon. Jälkikäteen ajattelen tietenkin, että olin tyhmä, kun annoin hänen ylipuhua itseni.

Rakkaus antoi uutta rohkeutta

Mattiasin vaihteleva juominen jatkui, ja seurauksena oli paljon äänekkäitä riitoja. Emil-poika oli jo sen verran iso, että hän alkoi ymmärtää, mistä oli kyse, ja Johanna tajusi, että tilanne oli kestämätön. Samaan aikaan hän tapasi Axelin, joka hänkin oli vanha lapsuudenystävä.

– Aloimme tapailla. Olin tosi iloinen ja hänen kanssaan oli hyvä olla. Pian aloin ymmärtää, että minulla oli tunteita, jotka olivat muutakin kuin ystävyyttä.

Tunteet olivat molemminpuolisia, mikä antoi Johannalle tarvittavaa lisävoimaa ja rohkeutta irrottautua tuhoisasta suhteesta Mattiasin kanssa. Johannalla oli onnea, ja hän löysi nopeasti vuokra-asunnon itselleen ja lapsille.

– Kun kerroin, että haluan erota, tilanne kärjistyi Mattiasin juomiseen. Yritimme järjestää niin, että hän voisi pitää lapsia, mutta se ei onnistunut. He jäivät kokonaan minulle.

Mattias jatkoi alkoholin väärinkäyttöä ja voi yhä huonommin. Silloin Johanna päätti hakea lasten yksinhuoltajuutta, mitä hän kuvaa helpotukseksi. Taloudellisesti aika oli kuitenkin tiukkaa, ja hän joutui hakemaan apua sosiaalitoimistosta. Näin hän sai ensi kosketuksen Fridlystiin, lapsille tarkoitettuun kunnan tukiryhmätoimintaan.

– Se toimi tosi hyvin Emilille. Elsa ei vaikuttanut aluksi yhtä innokkaalta, mutta sekin asia on sittemmin muuttunut.

”Miten voin taas luottaa isään?”

Mattias halusi aloittaa lasten tapaamisen uudelleen. Hän sai antabushoitoa ja kävi näytteenotossa raittiin paperien saamiseksi. Vähän aikaa menikin hyvin, ja hän sai lapset luokseen joka toinen viikko. Se toimi viime kesään saakka, kunnes kävi ilmi, että hän oli käyttänyt huumeita useissa tilanteissa – myös lasten ollessa hänen mukanaan.

Joka vuoro on aiheuttanut päänvaivaa Johanna – lähinnä hän pohtii, mikä olisi lasten kannalta parasta.

– Emil on kysynyt minulta , miten voisi taas luottaa isään. Siihen on vaikea vastata, sillä tiedän itse, etten ikimaailmassa voi enää luottaa Mattiasiin.

Emil ja Elsa suhtautuvat isäänsä eri tavoin. Emil ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta Elsa haluaisi kovasti nähdä isäänsä. He käyvät edelleen Fridlystin tukiryhmissä, joissa he voivat oppia käsittelemään tunteitaan.

Kaikki ei ole kuitenkaan synkkää. Johanna ja hänen uusi rakkautensa Axel asuvat nykyään yhdessä lasten ja bonuslasten kanssa yhtenä suurena perheenä, mikä on tietenkin ollut itsessään aikamoinen matka. Seitsemän kuukautta sitten heille syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi, pieni poika.

– Hän on jotenkin sitonut perheen yhteen, mikä on uskomattoman hienoa.

Huomautus: Artikkelin henkilöiden nimet on muutettu.

Teksti: Emma Danielsson